The Lost City

Pidän The Lost City -pelin parhaana puolena sitä, että se tekee tutkimisesta itse tekemisen ytimen. Se ei ole vain sarja irrallisia pulmia, vaan seikkailu, jossa ympäristön tarkkailu ja omien havaintojen yhdistely kuuluvat samaan kokemukseen. Kun haluan pelata rauhassa ja käyttää hetken siihen, että selvitän, mitä jokin yksityiskohta tarkoittaa, tällainen rakenne toimii minulle paremmin kuin nopeatempoiset pelit.

Kun eteneminen riippuu omista havainnoista

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei ratkaisu aina löydy heti siitä paikasta, jossa pulma tulee vastaan. Minulle hyödyllisin tapa pelata on pysähtyä katsomaan ympäristöä huolellisesti ja pitää mielessä aiemmin näkemäni vihjeet. Jos jokin kohta tuntuu oudolta, en yritä klikata kaikkea summittaisesti, vaan mietin, voisiko sillä olla yhteys johonkin toisaalla näkemääni. Juuri tämä rauhallinen edestakainen päättely tekee tutkimisesta palkitsevaa.

Samalla siinä on pieni kynnys: jos haluan pelata vain pari minuuttia ilman, että keskityn, saatan unohtaa, mitä olin selvittämässä. Siksi pidän parempana pelata lyhyissä mutta rauhallisissa jaksoissa, jolloin ehdin seurata ajatusta loppuun. Jos jäät jumiin, pieni tauko voi olla hyödyllisempi kuin saman kohdan toistuva kokeileminen. Kun palaan myöhemmin, huomaan usein katsovani tilannetta tuoreemmin.

Rauhallinen pelihetki sopii tähän parhaiten

Arjessa tämä sopii esimerkiksi iltaan, jolloin haluan ottaa puhelimen esiin sohvalta käsin ja keskittyä yhteen pulmaan ilman kiirettä. En valitsisi sitä taustapeliksi podcastin tai keskustelun lomaan, sillä huomio siirtyy helposti pois vihjeistä. Myös matkalla se voi olla mukava ajanviete, jos ympärillä on tarpeeksi rauhallista keskittyä; meluisassa tai jatkuvasti keskeytyvässä tilanteessa pelin parhaat puolet jäävät helpommin huomaamatta.

Jos tavallinen pulmapeli tuntuu usein irralliselta tehtävälistalta, tässä tarinallinen tutkiminen antaa tehtäville yhteisen syyn. Toisaalta toimintaseikkailuun verrattuna tempo on harkitsevampi: en hakisi tästä nopeita reaktioita tai jatkuvaa toimintaa. Valinta riippuu siis siitä, haluatko ratkoa ja tarkkailla vai saada välitöntä vauhtia. Minusta tämä on vahvimmillaan silloin, kun pulmien miettiminen on itsessään osa viihdettä.

Pelin Maailma ja Tarina

The Lost City on seikkailupeli, joka vie sinut unohtumattomalle matkalle. Tässä pelissä on jotain todella kiehtovaa; se saa sinut tuntemaan kuin olisit Indiana Jonesin kengissä. Ystäväni suositteli tätä peliä minulle, ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja voi pojat, en ole katunut hetkeäkään!

Kyseessä on Fire Maple Gamesin maksullinen älypeli, jonka hinta on 2,09 euroa. Pelillä on 4,5 tähden keskiarvo, noin 9 500 arvostelua ja yli 100 000 asennusta, mikä kertoo, että se on löytänyt yleisönsä. PEGI 3 -ikäluokitus tekee siitä myös perheystävällisen vaihtoehdon, vaikka pulmien ratkaiseminen vaatii keskittymistä. Julkaisuajankohta on 27. tammikuuta 2012, ja nykyinen versio on 1.9.14; vähimmäisvaatimuksena on Android 4.0.3. Näillä tiedoilla kyse ei ole uusimmasta mobiilipelistä, vaan vanhemmasta, selkeästi rajatusta seikkailusta.

Ostohinta kannattaa punnita sen mukaan, millaista peliaikaa etsii. Jos kaipaat jatkuvasti päivittyvää sisältöä tai loputonta uudelleenpelattavuutta, tämä ei välttämättä ole sopivin valinta. Jos taas haluat yhden tarinallisen pulmareissun, jossa eteneminen perustuu omiin havaintoihin, kertamaksullisuus voi olla helpompi hahmottaa kuin pelit, joiden kulut kertyvät vähitellen. Minä vertaisin sitä mieluummin kirjaan tai rajattuun mysteeriseikkailuun kuin peliin, jota avataan päivittäin tehtävien vuoksi.

Graafinen Anto

Pelin graafinen tyyli on yksinkertaisesti upea. Visuaalit ovat kauniita, ja ne todella vangitsevat kadonneen kaupungin mystiikan. Jokainen yksityiskohta on huolellisesti suunniteltu ja ympäristö on niin elävä, että tuntuu kuin voisit melkein koskettaa sitä. Äänimaailma täydentää visuaalisia elementtejä täydellisesti, luoden kokonaisvaltaisen elämyksen.

Visuaalisuudesta on myös käytännön hyötyä: ympäristön yksityiskohtia tekee mieli tarkkailla, eikä maailma tunnu vain taustalta pulmien välissä. Tässä kannattaa kuitenkin erottaa oma mieltymys teknisestä uutuudesta. Peli julkaistiin jo vuonna 2012, joten jos etsit uusimman mobiiliraudan näyttävyyttä tai modernia toimintaa, sen ikä voi tuntua. Minulle tärkeämpää on tunnelma ja se, että maisemat tukevat tutkimista; en valitsisi tätä grafiikkademoksi.

Käyttökokemus

Pelattavuus on sujuvaa ja intuitiivista – et tarvitse insinöörin tutkintoa ymmärtääksesi, miten peli toimii. Ohjaimet ovat helppokäyttöisiä, ja ne tekevät pelistä nautinnollisen kokemuksen. Yksi suosikkiasioistani on se, että peli ei johdata sinua kädestä pitäen, vaan antaa sinun itse löytää ratkaisut. Se todella haastaa aivonystyröitä, ja se on mielestäni iso plussa.

Ennen aloittamista tarkistaisin vielä, että oma laite sopii pelin Android-versiovaatimukseen, etenkin jos käytössä on hyvin vanha puhelin. Vaatimus on Android 4.0.3, mutta käytännössä pelkkä yhteensopivuus ei kerro, tuntuuko pelaaminen omalla näytöllä mukavalta. Hahmottaminen ja yksityiskohtien tutkiminen ovat tässä olennaisia, joten pelaisin mieluummin silloin, kun pystyn katsomaan ruutua rauhassa. Jos yleensä pelaat pieninä, nopeasti keskeytyvinä hetkinä, kannattaa miettiä, sopiiko pohdiskeleva rytmi omaan arkeen.

Perheen yhteiseksi peliksi tämä voi sopia, jos aikuiset ja lapset pitävät arvoitusten miettimisestä yhdessä. PEGI 3 kertoo matalasta ikäsuosituksesta, mutta ei tarkoita, että jokainen pulma ratkeaisi pieneltä pelaajalta yksin. Itse käyttäisin sitä ennemmin keskustelun herättäjänä: yksi voi huomata yksityiskohdan, toinen yhdistää sen aiempaan havaintoon. Jos taas haet lapselle peliä, joka tarjoaa jatkuvaa toimintaa tai selkeää ohjausta joka vaiheessa, valitsisin toisenlaisen vaihtoehdon.

Arvoitukset ja Haasteet

Arvoitukset ovat pelin sydän ja sielu. Ne ovat kekseliäitä ja vaihtelevia – joskus ne ovat suoraviivaisia, toisinaan taas vaativat syvällisempää pohdintaa. On hetkiä, jolloin tunsin itseni melkein Sherlock Holmesiksi ratkoessani monimutkaisia pulmia. Tämä pitää pelin mielenkiintoisena ja palkitsevana koko ajan.

Oma käytännön vinkkini on antaa havainnoille hetki aikaa ennen ratkaisuyrityksiä. Jos yritän edetä liian nopeasti, alan helposti tehdä satunnaisia kokeiluja, joista ei jää mitään mieleen. Kun taas pysähdyn ja muotoilen itselleni kysymyksen siitä, mitä jo tiedän ja mitä vielä puuttuu, pulma tuntuu reilummalta. Tämä tapa ei poista jumittamisen mahdollisuutta, mutta tekee siitä vähemmän turhauttavaa ja auttaa palaamaan peliin tauon jälkeen.

Jos et pidä siitä, että peli jättää tilaa omalle päättelylle, tämä voi olla sen suurin hankaluus eikä vain pieni hidaste. Vihjeiden etsiminen vaatii kärsivällisyyttä, eikä joka tilanteessa ole mukavaa saada itse päättää, mihin huomio kiinnittyy. Silloin selkeämmin ohjaava pulmapeli voi sopia paremmin. Minusta tämän seikkailun viehätys kuitenkin syntyy juuri siitä, ettei jokainen askel tunnu valmiiksi osoitetulta.

Yhteenveto

Kokonaisuudessaan The Lost City tarjoaa upean seikkailun, joka on täynnä jännitystä ja älykkäitä haasteita. Se on yksi niistä peleistä, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Jos olet seikkailupelien ystävä tai vain pidät mysteerien ratkomisesta, tämä peli on ehdottomasti kokeilun arvoinen.

Suosittelisin sitä erityisesti pelaajalle, joka nauttii rauhallisesta tutkimisesta, tunnelmallisesta ympäristöstä ja siitä tunteesta, että ratkaisu syntyy omista havainnoista. Ohittaisin sen, jos etsit moninpeliä, nopeita kierroksia tai toimintaa, joka ei vaadi keskittymistä. Minulle sen suurin vahvuus ei ole pelkkä mysteeri vaan se, miten se saa katsomaan ympäristöä tarkemmin. Maksullinen lataus on järkevämpi valinta silloin, kun juuri tällainen harkitseva pulmapelaaminen on sinulle mieluisaa.

Ei muuta kuin lataamaan peli ja valmistautumaan seikkailuun, joka vie sinut kadonneiden kaupunkien syvyyksiin!